"Emme voi antaa hänen mennä levolle noin likaisena. Lyön veikkaa, ettei hän ennen ole nähnyt saippuaa eikä kampaa."
Lapsi kieri kuin kynä hänen käsissään. Kun hän oli pesty ja kammattu, oli hän koko siivon näköinen tuo polonen poikanaskali, nokka vaaleanpunainen kuin villakoiran, ja pienet nyrkkinsä pyöreät kuin omenat. Vaimo katseli työtänsä hieman tyytyväisenä.
"Kuinka vanha hän lienee?"
Isä Louveau heitti piippunysänsä, ihastuneena kun sai taas esiintyä. Ensi kertaa häneltä kysyttiin illan tapahtumia, ja olihan yksi kysymys melkein kuin armahdus.
Hän nousi ja otti nauhan taskustaan.
"Kuinka vanha hän on — ha, ha — sen sanon heti."
Hän tarttui poikaan kahden käden hänen ympärilleen kuin puiden Ciemency'ssa ja kietoi nauhan. Eukko Louveau katseli häntä ällistyneenä:
"Mutta mitäs teet?"
"Mittaan hänet, hiiden nimessä!"
Eukko riisti nauhan Louveau'n kädestä, ja viskasi sen nurkkaan.