"Miksi otit hänet?"
Kun poika tuli seitsemän vanhaksi, lähetettiin hänet Claran seurassa kouluun.
Vihtori aina kantoi vasun ja kirjat. Hän tappeli urhoollisesti puolustaakseen muonavasua Morvan-lapsien tunnottomalta ruokahalulta.
Hän oli yhtä kelpo työssä kuin tappelussa ja vaikka hän kävi koulua ainoastaan talvella, jolloin he eivät kulkeneet joella, oli hän lukukauden lopussa yhtä edistynyt, kuin toiset lapsetkin, jotka olivat yhtä kömpelöitä ja meluavia, kuin heidän puukenkänsäkin ja haukottelivat aapista pitkin vuotta.
Vihtori ja Clara palasivat koulusta halki metsän. Lapset huvittelivat katselemalla työmiesten metsänkaatoa. Kun Vihtori oli kepeä ja ketterä, sai hän usein kavuta ylös puunlatvoihin kiinnittämään nuoraa, jolla puu kaadettiin. Hän näytti sitä pienemmältä mitä korkeammalle kiipesi ja kun hän oli latvassa, Clara oikein pelkäsi. Hän oli niin uskalias, keinui uhalla, ärsyttääkseen tyttöä.
Taikka kävivät he tervehtimässä herra Maugendrea lautapihassa.
Hän oli tukkikauppias, laiha ja kuiva kuin luuranko. Hän asui yksin kylän ulkopuolella keskellä metsää. Ei kukaan tiennyt, oliko hänellä tuttavia.
Kylän uteliaat olivat kauvan kummastelleet, kuinka yksin ja hiljaa hän eleli, tämä tuntematon, joka oli saapunut kaukaa Niévrestä, ja puuhannut lautapihan toisista erilleen.
Kuusi vuotta oli hän tehnyt työtä oli sää mikä tahansa, keskeymättä, kuin työmies, vaikka hänellä sanottiin kyllin löytyvän "mynttiä"; hän teki suuria kauppoja ja kävi usein Corbignyssä neuvottelemassa notarion kanssa säästöjen sijoittamisesta.
Kerran oli hän kertonut kirkkoherralle, että hän oli leski. Mitään muuta ei hänestä tiedetty.