Kiire oli käsissä, sillä vesi oli jo kohonnut yli alimmaisen lastauspaikan paalu-rakennuksen, aallot nuoleskelivat lautakäytäviä ja ajoivat kumoon halkopinoja.
Kun Francois, hänen vaimonsa ja Dubac täyttivät kärryjä, ulottui vesi heidän sääriinsä.
Äkkiä kuulivat he kauhukseen hirveän jyskeen aivan läheltä.
Myllynkiviä täynnä oleva vene oli riuhtaissut itsensä, töksähti rantalaituriin ja halkesi keulasta perään asti.
Kuului mahtava jytinä, ja vesi kiehahti rajusti.
Tyrmistyneenä kauhusta tämän haaksirikon nähdessään, kuulivat he takanansa hätähuudon.
Nivernain Kaunotar oli katkaissut ketjunsa ja ajelehti veden varassa.
Vaimo Louveau huudahti:
"Lapseni!"
Vihtori oli jo syöksynyt alas kajuuttaan. Palattuaan kannelle, kantoi hän pienokaista sylissään. Clara ja Mimile seurasivat häntä, kaikki kurottivat kätensä rantalaituriin päin.