Louveau ei sinä iltana virkannut mitään. Koko yön hän käveli edestakaisin kannella ja aamulla hän lähti pois sanomatta kenellekään mitään.
Hän lähti pappilaan.
Kirkkoherran asunto oli kirkon lähellä. Se oli suuri nelikulmainen talo, edessä pihamaa, takana ryytimaa. Kanat kävivät portaiden ympäristössä noukkimassa. Lehmä lieassa ammui ruohikossa.
Tehtyään tämän päätöksen oli Louveaun helpompi olla. Kun hän aukasi portin, sanoi hän itsekseen, että hän palatessaan tulee olemaan vapaa surustaan.
Hän tapasi kirkkoherran istuvan ruokasalissaan vilvoittelemassa. Pappi oli lopettanut ateriansa, ja sen päälle nukahtanut pää painuneena messu-kirjalle.
Hän heräsi, kun Louveau astui sisään, pani merkin kirjaan, sulki sen ja pyysi laivurin istumaan.
Tämä käänteli lakkiansa sinne tänne käsiensä välissä.
"No, Francois, mitä tahdotte minulta?"
Hän tahtoi neuvoa ja pyysi saada kertoa koko historian.
"Niinkuin tiedätte, herra kirkkoherra, en kuulu tämän maailman viisaitten joukkoon. Olen suuri tyhmeliini — ha, ha, — niin sanoo vaimoni."