Uljas Pikku Mies! Näen hänet talvella lämmittämättömässä huoneessa, työpöytänsä ääressä, jalat sängynpeitteeseen käärittyinä. Ulkona pieksi lumiräntä akkunanruutuja. Konttorissa kuului isä sanelevan: Olen saanut arvoisan kirjeenne 8:nnelta päivältä tätä kuuta…
Ja Jacques'in itkun tukahduttama ääni toistavan:
— Olen saanut arvoisan kirjeenne 8:nnelta päivältä…
Vähän väliä aukeni kamarin ovi hiljaa: äiti tuli sisään. Hän lähestyi varpaillaan Pikku Miestä. Sh!…
— Luetko sinä? sanoi hän hyvin hiljaa.
— Luen, äiti.
— Eihän sinun ole kylmä?
— Ei toki!
Pikku Mies valehteli, hänen oli päinvastoin hyvin kylmä.
Silloin äiti istui hänen viereensä ja viipyi siinä pitkän aikaa, laskien hiljaa kutimensa silmiä, vähän väliä raskaasti huoaten.