PERHONEN.
Kestäthän?
LEPPÄKERTTU (pakotetusti).
Vähittäin.
PERHONEN (salaa nauraen).
Sukus varmaan ei ilmailu-seppeleitä
He voittanut —.
LEPPÄKERTTU.
Ee-hei!
PERHONEN.
Heidän ei syy, ettei varmemmin seilata ilmain teit.
LEPPÄKERTTU.
Eei…
PERHONEN.
Kas niin, määrämme lähestyy.
(Laskeutuu erään Kielon lehdelle.)
LEPPÄKERTTU (avaten silmänsä).
Oh, anteeksi, mut en tääll' asu minä.
PERHONEN.
Et, vaan kun on aikaa, niin ystävinä
kera Kielon voimmehan hetken viettää.
Ja tottahan suutakin voidella sietää.