LEPPÄKERTTU.
Voi, en minä jouda…
PERHONEN.
Vain hetken, jo vain!
LEPPÄKERTTU.
Ja oon outo ma seurassa suurempain.
PERHONEN.
Pois arkuus, sun lehtolapsekseni
sanon, joudu!
LEPPÄKERTTU.
Jo päiväkin mailleen meni.
PERHONEN.
Oh, vieläpä sirkka sirittää…
LEPPÄKERTTU (kuiskaten).
Vaan — pennittä…
PERHONEN (vieden hänet mukaansa).
Kielo kestittää!
(He menevät Kielon luo. — Esirippu laskee.)
(Toisen näytöksen alussa esiripun noustessa on melkein yö.
Toverusten nähdään lähtevän Kielon luota. Leppäkerttu on hienossa
humalassa.)