PERHONEN (tarjoten selkänsä).
Ja nyt matkaan.
LEPPÄKERTTU (kiiveten rohkeana ylös).
Matkaan!
PERHONEN.
No mitäs sanot
veli Kielosta?
LEPPÄKERTTU.
Mainio: antaa, mit' anot,
jopa varastot vierahan haltuun suo…
PERHONEN (tähystäen taivasta).
Oh. Päivähän avaa jo akkunansa!
Nyt joutuun.
LEPPÄKERTTU.
Joutuun? Ja kenen luo?
PERHONEN.
Kotikaipuus on mennyt jo menojansa?
LEPPÄKERTTU.
Oh, kumpahan ehdin rukouksiin…
Koti lähell' onkin, — se siintää tuolta.
PERHONEN.
No ei mullakaan ole hoppua, huolta!
LEPPÄKERTTU (innoissaan). Paras veikko! On kummani, kuinka niin sua maailmassa voi moittia kukaan: »se on hurjimus, huijari riihaton, runoniekka!»