LEPPÄKERTTU.
Heh! — Ei Madotkaan sua imartele…
PERHONEN.
Sen uskon! — Mut samoinko minusta huhuu
sun piirisi myöskin, — Matoihin et
sinä tietysti kuulu…?
LEPPÄKERTTU.
Päinvastaiset
siell' on mielet: oot sankari nuoremmista,
vaan hieman moraaliton vanhemmista.
PERHONEN (surullisesti).
Ei näytä siis maailma suosivan
mua liioin…
LEPPÄKERTTU.
Ei, totta, ei, ystävä polo!
Jos ois Nokkosten valta, ois nuiva sull' olo,
sua Kilpikonnankin kiroovan
oon kuullut, ja Sirkan…
PERHONEN.
Kai sun sama miel' on —?
LEPPÄKERTTU.
Voi, mua sinä hurmaat. Sa niskallas
mua kantelet lujalla luokse Kielon!
Täm' on hauskaa! — Vaan säästähän vaivojas,
jos väsyä alat, niin voimmehan jälleen
vähän levätä jossakin…?
PERHONEN.
Pitemmälleen
sinä sentään painat, — mut kestetään.
LEPPÄKERTTU (viitaten erästä Kieloa).
Ei, luokse Kielon nyt lepäämään!
PERHONEN.
Ah kiitos. Kielonko luokse jälleen —?