"Pui—pui—lo—ni!" kirkui hän suurimmassa tuskassa.
Hänen säikytetty puolisonsa kumartui äkkiä puoleeni ja kuiskasi: "Ah, sano, että se olit sinä, joka sen teit!"
Ja tuo onneton vapisi niin, että tunsin kuinka hänen pitkät koipensa tutisivat pöydän alla.
V.
Laulajapari.
Heidänhän oli aivan mahdotonta olla toisiaan rakastamatta! Molemmat olivat kauniita ja kuuluisia, he lauloivat samoissa oopperoissa, elivät joka ilta viisi näytöstä yhdessä taiteellista intohimoista elämää. Ei leikitä rankaisematta tulen kanssa. Ei sanota parikymmentä kertaa: "Minä rakastan sinua!" huilun huokausten ja viulun hyminän säestyksellä ilman että lopuksi joutuu oman äänensä lämmön uhriksi. Molemmissa heräsi tunne vähitellen aaltoilevien sointujen, yllättävien rytmien, loistavien pukujen ja koristeiden ympäröimänä. Se virtasi heihin päätyikkunasta, jonka Elsa ja Lohengrin aukaisevat sävelistä ja valon säteistä väräjävänä yönä.
"Tullos kanssain sen sulotuoksuun…"
Se hiipi esiin Capuletin valkoisella balkongilla, missä Romeo ja Julia viipyivät aamun sarastaessa.
"Viel ei päivä koita, ei voi se leivo olla…"
Ja kun Faust ja Margareeta hurmaantuneina kuhertelevat kuutamossa syleillen toisiaan: