Asianajaja M. Petitbry
Pariisissa.
Onko, herrani, todellakin mahdollista, että on tultu siihen? Onko teidän laistanne niin täydellisesti poistettu vanha ranskalainen ritarillisuus? Vaikka useimmasti tarvitaan ainoastaan väärinkäsitys eroittamaan ainaiseksi kaksi sydäntä, vaativat tuomioistuimet käsikähmäistä pahoinpitelyä sänky- ja asuntoeron aiheeksi. Eikö se ole arvotonta, väärää, raakamaista, taivaaseen huutavaa? Ajatella, että minun pieni rakastettu raukkani, saadaksensa takaisin vapautensa, tarvitseisi ojentaa kaulansa pyövelille, jättäytyä alttiiksi mies-petonsa koko raivolle, yllyttää hänet ehkä vielä… Mutta sama se, päätöksemme on luja. Siihen vaaditaan pahoinpitely. Hyvä, se kyllä tulee tapahtumaan. Aamulla jo kääntyy Nina takaisin Pariisiin. Kuinka hänet otetaan vastaan? Kuinka hän tulee siellä käyttäytymään? En voi sitä ajatella tuntematta väristystä. Käteni vapisivat ja silmäni täyttyivät kyyneleillä. O, monsieur Petitbry… ooh!!!
Ninan onneton täti.
Marestang Asianajaja.
Kirjailija M. Henri de B.
Pariisissa.
Rauhoittukaa! Rauhoittukaa! Rauhoittukaa! Minä kiellän teitä matkustamasta Moulins'iin, te ette saa seurata pakolaista. On järkevämpää ja varmempaa odottaa häntä kotona oman lieden ääressä. Mitähän on koko tuo tapaus? Te kieltäydyitte ottamasta vastaan tuota ilkeätä vanhaa tätiä; teidän vaimonne on matkustanut hänen luokseen. Teidän olisi pitänyt olla valmistautunut siihen. Niin nuoren rouvan sydämessä on sukulaisrakkaus hyvin voimakas. Te olette tahtonut mennä kiireellisesti matkaan. Ajatelkaa, että tuo täti on hänet kasvattanut, ettei hänellä ole muita sukulaisia. Hänellä on miehensä, ymmärrättehän. Mutta, rakas ystäväni, näin meidän kesken sanoen, voimmehan tunnustaa toisillemme: aviomies ei aina ole niin rakastettava. Minä tunnen ainakin yhden, joka hyvästä sydämestään huolimatta on äärettömään hermostunut ja kiivas! Myönnän, että työllä ja kirjallisella harkitsemisella voi siinä olla määrätty osansa. Mutta kaikissa tapauksissa on totta, että lintua on säikytetty ja se on kääntynyt entiseen häkkiinsä. Älkää olko peloissanne; hän ei viihdy siellä kauvan. Jos en pety, niin tuo vasta leivottu pariisitar pian väsyy vanhanaikaiseen ympäristöönsä ja pian kaipaa runoilijansa toimintaa ja hälinätä. Ennen kaikkea, olkaa aivan hiljaa!
Vanha ystävänne
Marestang.