Mutta äkisti sammui hänen vihansa, hänen kasvonsa tulivat jälleen liikkumattoman jäykiksi ja hän katseli minua suurimmalla halveksimisella, hävyttömän rauhallisella naamalla — ooh, silloin oli minun kärsivällisyyteni lopussa! Minä kohotin käteni ja annoin hänelle — läiskis! — valtavimman korvapuustin mitä elämässäni olen jakanut. Läiskäyksestä avattiin salin ovi ja minun todistajani näyttäytyivät, juhlallisina ja inhosta läähättäen.
"Se on kunnotonta, herra!"
"Niin, eikö totta?" sanoi tuo miesraukka ja näytti tulipunaista
poskeaan.
Voit ajatella, että minä olin hämmentynyt. Onneksi päätin minä pyörtyä
ja itkeä pois kaikki kyyneleeni, joka olikin suuri helpoitus.
Nyt on Henri minun luonani, hoitelee minua kaikella tavalla ja on
todellakin hyvin kiltti minua kohtaan. Mitä minun pitää tehdä?
Sellainen nolaus! Ja miten M. Pititbry tulee suuttumaan?
Nina de B.
IX.
Bohème.
Luulenpa, ettei koko Pariisissa ole yhtään ainoata kotia, jossa vietettäisiin niin vilkasta ja iloista elämää, kun kuvanveistäjä Simois'en luona. Siinä eletään aivan yhtämittaista huvielämää. Tulipa sinne mihin aikaan päivästä tahansa, kuulee aina laulua, naurua ja pianon soittoa kitaran säestämänä, jos mahdollisesti, myöskin triangeli mukana. Kun tuli kuvaamoon, täytyi olla varoillaan, ettei sattunut yhteen jonkun valssia tanssivan parin kanssa tahi sotkeutunut katrillin vuoroihin, ja jos ei mikään tanssi ollut käynnissä, näki kaikissa tapauksissa sen yhteydessä olevia puuhia — kaikilla tahoilla oli harsoja ja muuta rojua, puolivalmiita kuvanveistoksia oli käytetty vaatenauloiksi, kuvat ja patsaat olivat koristetut tekokukilla ja kirjavilla silkkinauhoilla, kosteiden kipsikuvien päällä riippui kasa naisten vaatteita.
Talossa oli nimittäin neljä täysikasvuista tytärtä — kuudentoista ja kahdenkymmenenneljän välillä — kaikki hyvin kauniita, mutta myöskin ujostelemattomia ja huolettomia ja kun nämä tytöt lentävät ympäriinsä, niin että heidän nauhoilla koristetut hiuksensa, jotka olivat hyvin huonosti kiinnitetyt muutamilla hiusneuloilla, putoavana ja heiluvana selällä, eipä tahtoisi uskoa, että Simoisella on ainoastaan neljä tytärtä, vaan kahdeksan, kuusitoista — niin, kolmekymmentäkaksi. He ovat alituisessa liikkeessä, puhuvat kovaäänisesti ja nauravat vielä kovemmasti, heillä on perinnäisiä poikamaisia tottumuksia, joita saa nähdä ainoastaan taiteilijaperheissä. Kaikki heidän liikkeensä ilmaisevat heidän kotinsa olevan kuvaamossa ja ymmärsivät kuin parhain oppilas tahi juoksupoika toimittaa velkojia tiehensä; ja antaa tavaran hankkijia nenälle, jos he sattuvat saamaan päähänpiston tuoda lasku ajattomalla ajalla.