Lisäksi tuotatti hän Marseillesta kokonaisen laivalastin laatikoissa säilytettyjä herkkutavaroita, pemmikaania, josta valmistetaan lihalientä, uusikaavaisen suojusteltan, joka saatiin silmänräpäyksessä kohoamaan ja menemään kokoon, merimiehensaappaat, kaksi sateenvarjoa, vedenpitävän päällystakin ja siniset silmälasit silmätautien välttämiseksi..Päälle päätteeksi apteekkari Bézuquet pani kuntoon hänelle rohtolaatikon, joka oli tungettu täyteen laastaria, arnikaa, kanverttia ja rutto-ätikkää.
Tartarin parka! ei hän tätä kaikkea itseään varten tehnyt; vaan hän toivoi varovaisuudella ja hienotunteisella tarkkaavaisuudella lopulta asettavansa Tartarin-Sanchon raivon; tämä näet ei ollut leppynyt päivin eikä öin, siitäperin kuin Afrikan-matka oli päätetty panna toimeen.
XIII.
Lähtö.
Vihdoin se saapui, tuo juhlallinen päivä, tuo suuri päivä.
Aamun valjetessa koko Tarascon oli jaloillaan, täyttäen Avignon tien ja
Tartarinin pienen talon edustan.
Siinä oli väkeä ikkunoissa, katoilla, puissa; Rhônella kulkevia merimiehiä, rantajätkiä, kenkienkiiloittajia, porvareita, kankaanluojattaria, klubin jäseniä ja sanalla sanoen koko kaupunki; tämän lisäksi myöskin Beaucairen asukkaat, jotka olivat kulkeneet yli sillan, ja kaupungin lähiseudun yrttitarhurit. Siinä nähtiin kärryjä suurine vedenpitävine kuomineen, viinitarhatyömiehiä nauhoilla, kulkusilla, ruususolmuilla ja kelloilla koristettujen sekä lauttahaloilla sälytettyjen muulien selässä, jopa siellä täällä joku soma Arles’n tyttö, joka ohimot koristettuina taivaansinisellä nauhalla, istui rakastajansa takana pienen camarguelaisen raudanharmaan hevosen selässä.
Koko tämä kansanjoukko hääri ja tunkeili Tartarinin oven edessä, tuon hyvän herra Tartarinin, joka lähti tappamaan jalopeuroja turkkilaisten pariin.
Tarasconilaisten mielikuvituksessa Algeria, Afrikka, Kreikka, Persia, Turkki ja Mesopotamia kaikki yhteensä muodostavat suuren, hyvin epämääräisen, melkein tarumaisen maan; ja oloa siellä kutsutaan oloksi turkkilaisten parissa.
Keskellä tätä väentungosta lakkien metsästäjät kulkivat edestakaisin ylpeinä johtajansa triumfista ja jättäen jälkeensä ikäänkuin kunnian uurtamia vakoja.