"Plataani-ravintolassa" vietetyn illan seuraavana päivänä ruhtinas
Gregory aamun sarastaessa ilmestyi Tarasconilaisen huoneeseen.
"Pukeutukaa mitä pikimmin… Maurittarenne on löydetty… Hänen nimensä on Baia… Kahdenkymmenen-vuotias, soma kuin ruusunnuppu, ja jo leski…"
— Leski!… mikä onni! virkkoi hilpeänä kelpo Tartarin, joka pelkäsi itämaalaisia aviomiehiä.
— Leski tosin, mutta suuresti veljensä valvonnan alaisena.
— Ai peijakas!…
— Tuo veli on hurja maurilainen, joka myy piippuja Orléans'in basaarissa…
Seurasi hiljaisuus.
"Hyvä!" virkkoi ruhtinas, "Teidän kaltaisenne mies ei niin vähästä säikähdy; ja ehkäpä saamme tuon veijarin puolellemme, kun ostamme häneltä muutaman piipun… No, pukeutukaapa nopeasti, Te onnellinen!"
Kalpeana, liikutuksen valtaamana ja sydän täynnä lemmentunteita Tarasconilainen keikahti pois vuoteestaan ja kysyi, napittaessaan avaroita alushousujaan:
"Mitä minun tulee tehdä?"