Lausuessaan näitä sanoja, peloton Tarasconilainen ravisti "chechian" tupsua kuin harjaa ainakin.
Kyytivaunuissa syntyi yleinen hämmästys.
Munkki teki ristimerkin, tytöt päästivät hiljaisia kauhunhuutoja, ja Orléansvillen valokuvaaja lähestyi jalopeurojen kaatajaa, uneksien jo erinomaista kunniaa saada valokuvata hänet.
Mutta pikku herrasmies ei vain joutunut hämilleen.
"Joko olette tappanut montakin jalopeuraa, herra Tartarin?" kysyi hän hyvin levollisesti.
Tarasconilainen vastasi hänelle aika tavalla:
— Montako olen tappanut, herraseni!… Tahtoisinpa vain, että Teillä olisi yhtä monta hiuskarvaa päässä!
Ja koko seura nauramaan ja katselemaan kolmea keltaista hiuskarvapahaista, jotka sojottivat esiin pikku herran kallosta.
Orléansvillen valokuvaaja puuttui vuorostaan puheeseen:
"Kylläpä se on hirvittävä toimi tuo Teidän ammattinne, herra
Tartarin!… Taitaapa välistä ottaa kovalle…. Niinpä esim. tuo herra
Bombonnel parka…"