KANSA.
Eläköön! Eläköön! Eläköön!
JOSAFAT.
Ma kiitän teitä Samarian miehet!
Ma kiitän teitä, jalo kuningas!
Mi menestys on hankkeillani ollut,
Se Israelin Jumalalta on.
Isäämme Davidia muistaa hän
Ja lupausta, jonka antanut
On suvullemme, että aikoihin
Ikuisiin kestää valta Davidin
Ja ettei järky vakaa istuimensa.
Ma kiitän teitä, Samarian miehet!
On tässä läsnä oma valtijaanne.
Se menestys, mi hänen toimiansa
On seurannut, se parhain todistaa,
Hän että Jahven suosiossa on.
Hän myöskin kunnialla valtikkansa
On verhonut; siis olkoon viimeinen
Voimakkain, hartain tervehdyksenne
Hänelle, herrallenne, omistettu!
ASSIR.
Kuningas Ahab kauan eläköön!
KANSA.
Eläköön! Eläköön! Eläköön!
AHAB.
Ma onnenani pidän, että voin
Sovinnon ynnä sukulaisuuden
Siteillä toisihinsa kiinnittää
Ne vallat, jotka ennen oli yksi,
Vaan nyt jo kauan vihamielisinä
Ja vahinkoa toisillensa suoden
On eri teitään kulkeneet.
JOSAFAT.
Kun Israeliin ennen ryntäsi
Vihollisjoukot, silloin kysyttiin
Min sukukunnan Jahve valitsee
Kukistajaksi kaikkein vainoojain.
Sen kunniakkaan, jalon tehtävän
Sai milloin Sebulon tai Naftali,
Tai Juda, Manasse tai Efraimi,
Mut suvut muut ne viinitarhojaan
Levossa viljeli ja Jahvelle
Ne kantoi niistä kiitosuhrinsa.
Vaan Herran valitsemain sankarien
Uljuutta aina koko Israeli
Ylisti lauluin, harpun sävelin.
Edestä Juudan Efraim taisteli,
Edestä Efraimin taas toiste Juuda.
Nää suvut, Israelin suurimmat,
Nyt kauan kalvoin verintahratuin
Jo toisiansa ovat raadelleet.
Päämiesten syy, ei suinkaan Jahven tahto!
AHAB.
Niin, jalo lanko, oikein puhuttu!
Ma siitä tunnen, mitä teiltä voin
Odottaa nyt, kun vastaan Syyriaa
Mun taisteluhun ryhdyttävä on,
Omaani väkivallall' ottamaan
Ja rankaisemaan pettäjätä halpaa.
Kun häväisty on nimi kuninkaan,
Niin tekin, jaloin ruhtinoista, silloin
Mun kerallani miekkaan tartutte
Ja ette sitä ennen hellitä,
Kuin häväisijä rangaistuna on.
Ei väärä lie tää vakuutukseni?
JOSAFAT.
Tiet yhteiset on ajatuksillamme.
On vihanne kuin minun vihani.
Ken teitä loukkaa, minuakin loukkaa.
Mun sotajoukkoni kuin teidän ovat,
Ja orhit, vaunut, muurinmurtajat;
On kansanikin teidän kansanne.
Ja koska tällaisissa toimissa
On aika kallis, tänä päivänä
Jo Jahven mieltä tiedustelkaatte.
Jos sallii hän, niin kohta syttyköön
Ja leimahdelkoon vihan veriliekki.
Ma melskehessä kovan taistelun
Ja uhatessa vaaran, kuoleman
Lyön rinnallanne, otan vastaan iskut.
Vaan Herran mieltä ensin kysykäämme.
AHAB.
Ma enteitä ja ennustuksia
En kärkäs ole kuuntelemaan ollut.
Mies rehellinen, vapaa, urhea
Kai asioissa tämänkaltaisissa
Omasta povestansa paremmin
Kuin ylipapin rintakilven alta
Tai lausehista luihun profeetan
Voi saada ennustuksen oikean.
JOSAFAT.
Ei ystäväni! Ihmisajatus
On sokkeloihin pääsemättömiin
Niin usein eksynyt ja harhaan vienyt.
Vaan meill' on johto jumalallinen.
Siit' asti jo, kun Herran käskystä
Isämme Abram Kaanaanmaata kohti
Kodista lähti rakkaan lapsuuden,
On onni sukuamme seurannut
Kun kuullut on se ääntä Jahven, vaan
Jos korvansa se milloin sille sulki,
Niin sokeana turmioonsa kulki.