ISEBEL.
Niin teen, jos heittokeihäs taikka nuoli
Sen ihoon pystyy.
OBADJA (tulee peräovesta).
Herra kuningas,
On joukot valmiit.
AHAB.
Entä Josafat?
OBADJA.
Edessä pienen joukkonsa hän kulkee
Puvussa kuninkaan.
AHAB.
Siis taisteluun!
Hyvästi, Isebel, ma voittajana
Sun luokses palaan. (Suutelevat).
ISEBEL.
Armollinen Baal
Sun kilpesi ja varjelukses olkoon!
AHAB.
Sun isäsi. (Menee peräovesta Obadjan kera.)
ISEBEL.
Mun isäni, ja miksi
Ei hänenkin? Vaan vasta puolittain
Hän palvelevi sua, suuri Baal.
Nyt auta häntä, niin hän kokonaan
Sun omas on, ja temppelissäsi,
Min sulle Samariaan teetti hän,
On uhraava hän sulle kiitosuhrin,
Ja perustuksen Israelissa
Saa valtas vankan, horjumattoman.
SAMERI (hiipii kiireesti oikeasta sivuovesta).
Sa, armollinen valtijatar, et
Saa päästää kuningasta, varma kuolo
On häntä taistelussa kohtaava.
ISEBEL (kiivaasti).
Katala orja, mitä lausuit sa?