SAMERI.
Ma lausuin: Älä kuningasta päästä!
ISEBEL.
Vai älä päästä! Koeta, jos voit,
Sa kämmenelläs virran juoksu estää
Tai myrsky sulkemahan siipensä
Sanallas käske, sinä viisas narri!
SAMERI.
Sen voiman sulle, tyttärellensä,
On taivas suonut; sitä käytä nyt!
ISEBEL.
No kerro jo tuo vaara uhkaava!
SAMERI.
Matona joskus maassa mataen
Ja joskus kiitäin ilmassa kuin nuoli,
Lovessa korven, puiden alla piillen
Ma saavuin Benhadadin leiriin saakka,
Ja teltan taakse lymypaikkaani
Sain kuulla, kun hän miehillensä haastoi.
On ennustanut hälle suuri noita
Tään sodan loppuvan, kun Ahabin
Lyö kuoliaaksi ase Syyrian.
Ja siksi käski kaikki miehensä
Hän yksin kuningasta tähtäämään.
ISEBEL.
Baal armahda!
SAMERI.
Sa huomaat, että on
Kuningas taistelusta estettävä.
ISEBEL.
Vaan kuinka? Ahab on kuin leijona,
Min usutettu koiralauma saa
Pahemmin ärtymään. Jos suuri Baal
Ei viisaudestaan anna neuvoa,
Mädännyt vaate silloin toivo on.
(BAALIN PAPIT ja PÄIVÄN TYTTÄRET — kuusi kumpiakin —
saapuvat vasemmasta ovesta. Papit tuovat alttarin.)
ISEBEL (saapujille).
Te saavuittekin aikaan toivottuun.
Mun kanssain rukoukseen joutukaa!
Me huutakaamme kaikkein korkeimmalta
Se neuvo, jot' ei ihmis-äly keksi.