1893.
Savonlinna.
Sun sinivöihin välkkyviin On Saimaa vyöttänyt Ja somiin salmiin, lahdelmiin Sun rantas leikellyt; Kuin tytär aaltoin leikkiväin Ylenet taivahalle päin.
Ihaillen silmä seutujas Katsellen viivähtää, Ja muinaisissa muistoissas Myös rinta lämpeää; On niinkuin sydän synnyinmaan Hellimmin täällä sykkis vaan.
Et valtaa, rikkauttakaan Sä saanut, kaunoinen; Oot lapsi köyhän Suomenmaan Ja parhain kuva sen — Myös siltä kaikki etunsa Pois riistää toinen, mahtava.
Riveihin muitten rikkaampain Voit itses asettaa, Kun inhuus alhainen ei vain Sun lunnas suojaa saa, Kun harrastukses, rientos on Kuin Saimaan aalto, tahraton.
1891.
Talvi-iltana.
Metsän kautta kaartavata tietä Talvi-illall' astelen; Kirkas kuu ja tähdet loisteleepi Kulkuani ohjaten.
Kaarteleikse talvitaivas Pohjan Kuullakkaana ylläni, Seutu outo, ventovieras vielä Eteheni aukeepi.