Kaihon ääni rinnassani kuuluu, Murhe mieltä murtavi, Kaukana on isä, äiti, sisko, Kaukana on kultani.
Taivas tuolla, kuu ja tähtisarjat Tuttuja on vanhastaan, Pala pieni synnyinmaani suuren Seutu tääkin ompi vaan.
"Maalle, kansalle ja Jumalalle Työtä siellä tehdä voi; Herraa kiitä armostaan kun sulle Voimaa, tilaa siihen soi!"
Niin ne lausui kyyneleisin silmin Erotessa rakkaat nuo. Taivaan Herra, suojele Sä heitä, Toivonsa mun täyttää suo!
Puhdas, raitis luonto ompi talven — Puhtain mielin aina vaan Tehdä suo mun työtä, Isä, Sulle Menestykseks synnyinmaan!
1887.
Kylvöajan lähestyessä.
(Kansanopisto-iltaman juhlalehteen Mikkelissä 18.4.1892.)
Kevätpäivä ilman kultoaapi, Elon uuden luonto taasen saapi, Pellollensa maamies kiiruhtaa; Kyntää, kylvää siihen toukoviljaa, Katseen nostaa rukoellen hiljaa: "Siunaa, Herra, muokkaamani maa!
Kuritukses kohdannut on meitä, Sortumaan tok' ällös kansaas heitä, Kytke halla korpeen kolkkohon!" Sitten eelleen astuu auran tiessä Nöyränä, mut muuten valmis miessä Kärsimään, kun turma tullut on.