"Suo anteeks, Isäni armoinen, Kun rakkauttas minä huomaa en; Nyt osan parahan hälle annoit, Ikuiseen taltehen luokses kannoit!"
Näin, nöyrästi vaipuen polvilleen, Nyt äiti haastavi Luojalleen, Ja saaden lohtua poies kulki Ja rakkaan vainajan hautaan sulki.
1891.
Osat vaihtuivat.
Maailmaan saapui lapsonen, Vaikeita itki ailuitahan, Mut isä sekä äiti sen Ne riemuitsivat onnessahan.
Vaan kuollen jätti lapsi maan Ja onnen hymy kasvoillansa Elohon muutti parempaan — Vanhemmat itkee murhettansa.
1894.
Kusti kinkerillä.
Käv' Kusti ensiksi kinkerillä, Kun kuudes vuos' teki kulkuaan; Kirkkaasti loistavi silmä sillä Taas kotitöllihin saapuissaan.
Näet ensi laakerit tiedon tiellä Hänellä nyt oli saalisnaan, Kun "Isämeitä" se luisti siellä Ja "Uskontunnustus" rentonaan.