Se Kustin rintahan innon nosti Koht' uutta taitoa hankkimaan; Siin' onnistuikin hän mainiosti, Kuin leikin lasku se kulki vaan.
"Sinusta pappikin voisi tulla, Jos kouluhun sinä pääsisit", Niin pastor' lausuvi hymysuulla, Kun taas ol' tienohon kinkerit.
Ja talvikausia kinkerillä Se Kusti kulkevi riemuiten Katkismus kaikki on päässä sillä Ja virsikirjakin puolehen.
Ja suuren raamatun kaksi kertaa Luk' ensi lehdestä viimeiseen. Ei työtä seudulla sille vertaa; Sen kaikki kuulivat kummakseen.
Mut tiedon nälkäpä Kustin vielä Se "auran kurjesta" kouluun vei; Nous vuori esteitä sillä tiellä, Mut Kustin tarmo se laannu ei.
Kuin köyhä, vihdoinkin saatuansa Kaikk' herkut runsahat rikkahan, Niin tiedon aarteilla sieluansa Ravitsi Kustikin uutteraan.
Nyt Kusti pappina kinkereitä Taas noita kiertävi tuttuja, Mut mielestänsä ei koskaan heitä Menneitä lapsuuden aikoja.
Ja kinkerillä se silloin vasta On Kusti-pastori innoissaan, Kun monta löytävi töllin lasta, Joill' luku luistavi rentonaan.
1892-4.
Neuloja.