Hän neuloi mattoa huoneessaan, Sinilankaa pohjahan valkeaan; Punasella ja vihreellä kukkasia Hän siihen laittavi kauneimpia.
Ja säije se suikavi sukkelaan — — Mut aatos eellä se kirjaa vaan Elonkankaan säikeillä loistavilla, Sinisillä, vihreillä, punasilla:
"Kun saan minä valmihiks maton tään, Niin alkaa joutua myöskin hään'; Mä vihkityynylle polvilleni Käyn tälle vierehen Vilhoseni.
Tää kangas on puhdasta valkeaa, Mut lempeni Vilhoon on puhtaampaa, Ja uskollisna kuin taivaan sini Myös Vilho katsovi silmihini.
Elonsaari se vihreenä kangastaa, Kun lemmen antaa ja lemmen saa; Punaruusuja rakkaus tielle luopi. Taivaalle kirkkahan päivän tuopi.
Tää matto, jos kuinkakin vahva se ois, Hajoaapi, ja itse mä kuolen pois — Kun kulkee tunnolla puhtahalla, On helppoo nukkua nurmen alla.
Kelt' ennen ystävyyttä mä sain, Ne muistavat mua kuoltuain; He kumpun peittävi kukkasilla Sinisillä ja vihreillä, valkoisilla."
1893.
Lämpömittari.
Mä ostin lämpömittarin Ja akkunaan sen kiinnitin: Työn oivasti se täytti; Se aina kaiken talvea Noin neljäkymment' astetta Pakkasta mulle näytti.