1893.
Kerjuri.
"Pois kurja kerjuri kulje, Sua en mä kärsiä voi; Tuo suusi kunnoton sulje, Mi ruikutusta vaan soi.
Mä itse leipäni hankin Ja samoin tehkösi sa! On onnen peruste vankin Oma toimesi uuttera."
Niin lausui mahtava Pekka, Pois ylpeä käännähtää, Ja vastahan kerjuri Jukka, Tuo salvattu, äännähtää:
"Näin talvisin varpua pientä Kun nälkänsä ahdistaa, Se auman kylkehen rientää Ja jonkun siemenen saa.
Ma lailla varpusen kurjan Sun luoksesi kiirehdin, Mut mieles nähtyä nurjan Pois täältä mä riennänkin.
Ken varpus-raukkoa huoltaa Yl' talvisen taipaleen, Ei salli nälkähän kuolta Mun puutteesen vaipuneen."
Niin lausui; kyynele kiilsi Hänen himmistä silmästään, Ja murhe mieltähän viilsi, Nous huokaus syömmestään.
Pois kääntyi; taivalta kulki Hän nöyrästi kerjäten vaan; Hält' uksena moni sulki, Moni tarjosi hoitoaan.