Nyt jalk' on puutunut hältä Ja kattoa yllehen Ei saanut hän elämältä, Vaan kuolema antoi sen.
Mut onnen vilppiä surra Vuorostaan Pekka nyt saa Ja mieron leipeä purra Ja taivalta tallustaa.
1890.
Jouluna.
Tulet akkunoista loistaa, Tähdet luovat valoaan, Pimeyttä kauhut poistaa, Rauhan henki valtaa maan.
Joulun juhlahämärässä Jono kirkkomatkaajain Teillä ompi rientämässä, Temppelihin kiiruhtain;
Kynttilät jo siellä hohtaa, Tähtein lailla kimmeltää, Kellon ääni kutsuu, johtaa, Kauas kaikuin väräjää.
Sinne rientää ihmislapset Sadottain ja tuhansin, Nuorukaiset, harmaahapset, Köyhä niinkuin rikaskin.
Bethlehemin seimen luota Siunausta toivotaan; Harvat tahtoo lahjan tuoda, Kaikk' on valmiit ottamaan.
Urkuin kanssa heläjääpi Äänet monet ihmisten, Sävel nousee… kiirehtääpi Taakse tähtitarhojen.