Hän kuunteli sitä arasti. Silloin tuli vieno tuulenhengähdys ja puhalsi hänen laajalieriseen hattuunsa, jota ei millään päähän oltu kiinnitetty. Se kirposi kulmilta ja vierrä lengerti penkereitä myöten vuoren niemenpuoleiselle juurelle. Outo tunne rinnassa alkaa Aini laskeutua alas saavuttaakseen hattunsa. Hän saavuttaa sen… ja oudommaksi vaan mieli muuttuu. Vihreä seppele lillukan varsista on kiertynyt hatun ympärille kuin huolellisen ihmiskäden sovittamana.
Hän katseli ympärilleen, nosti hatun sinään päähänsä ja alkoi astua kotiinsa käsittämättömissä suruhaavelmissa.
— Missä olet ollut, lapseni, ja mitä varten olet seppelöinyt hattusi? kysyi portaalla vastassa oleva Yrjön äiti.
— Rakas täti, vuoren haltija on minut seppelöinyt kuolemaan!
Naiset sulkeutuivat toistensa syliin ja heidän silmistään virtasi tulvanaan kuumia kyyneleitä.
* * * * *
Samana syksynä vielä vietiin Ainin ruumis suurella kirkkoveneellä vuoren sivutse hautausmaahan.
Myrsky kaataa useimmin ihanimmat kasvit.
* * * * *
Mutta vuori oli jo silloin saanut nimensä.