IV.

TUNTEITA JA MIETELMIÄ.

Ruusun umput.

Mun huoneessani tuuhee kasvaa kukka, Se altis umput luopi, ruusurukka; Ja suureksi ne paisuu joutuisaan, Teräänsä eivät vaan saa aukeemaan.

Jok' aamu, kun ma nousen vuotehelta, Tarkastan huolla umput ruususelta, Mut turhaan — kahleitaan ei katkaise, Vaan mätänee ja maahan vaipuu ne.

Se surullisen kuvan mulle näyttää Toiveista, jotka ihmisrinnan täyttää; Myös nekin kerkeet ovat kasvussaan, Mut harvat pääsee oikein kukkimaan.

1892.

Ystävälleni.

Olet kaukana siellä mun ystävän', Olet murheen murtama synkimmän, En voi minä luoksesi tulla; En lohtua sulle ma lausua saa, Povellein ma en voi sua painaltaa, Siks riutuvi rintani mulla.