Lapsuuteni tölli.
Miss' aaltoo Savon viljamaat, Siell' aamuni aukeni ennen, Ja lapsuuspäiväni riemukkaat Pois siivin näyttivät menneen; Niin hiukan tiesin ma maailmasta, Nuo yksin innosti töllin lasta: Vaan pirtti pieni joukkoineen Ja lehto lintuineen.
Mut mulle kieltähän sointuista Haastoivat lempehin huulin Äit', siskot, taattoni tuntoisa, Ja töllin takoa kuulin, Kun kukkui käkönen kevähällä, Ja läikkyi lähtehet rinnelmällä, Kun aalto rannikolla soi, Ja metsä huminoi.
Mun kouluni vanhan-aikuinen Lie ollut polvesta tästä, Mut läksyn parahan, kultaisen Sain oppia siin' elämästä; Se painui mielehen aamuin, illoin, Kun vierell' äitini istuin silloin, Se tuskin koskaan unhottuu, Min haastoi äidin suu.
Tuo äitini kallis ja armainen On paljon tuntea saanut Tään elämän taistoa melskeisen — On kohta hälle se laannut — Vaan kuinka vaihteli elo mainen, Ei vaihtunut uskonsa luottavainen, Ett' onnekas hän ompi vaan, Ken turvaa Jumalaan.
Nuo aatteet luottavat, lapsekkaat Ne mulle mielehen jäivät. Jäi taakseni töllit ja lehdot, haat, Ja jäivät lapsuuden päivät; Mull' elämä opetti paljon uutta, Mut voinut ei ole tuota muuttaa, Min opin äidiltä töllissä Lapsuuden päivinä.
Ja sinne töllihin lapsuuden Mä riennän aattehin silloin, Kun myrskyt elämän purrellen' Ne uhkaa tuhoa milloin; Saan sieltä rauhoa, luottamusta, Saan työhön, lauluhun innostusta. Tään kuinka sulle palkinnen, Sä — tölli kultainen.
1891.
Töllin aarre.
Tölli pieni kallellansa Seisoi kummun reunassa; Siinä äiti lapsiansa Vaali, hoiti armasna.