Tuot' ääntä kuunnellessa tosiaan Jo asettuvi aaltoileva rinta, Ja sydän levähtävi taistostaan, Ja sielu nauttii rauhaa suloisinta. Jos taistelu taas alkais riehua, Suo äänes silloin, Herra, kuulua!
1888.
Papinvirkaan asettamisen johdosta.
(Luettu päivällisillä pastori Aukusti N:n luona hänen virkaan-asettamispäivänään Rantasalmella.)
I.
Sä ihmislaps, on määrä jalo sulla, On kutsumukses suuri, verraton! Elämän maalle asukkaaksi tulla Se määräsi, se kutsumukses on. Vaikk' olet täällä vieras matkalainen, Asunto vartoo sua taivahainen Ja isänmaja, rauhan kaupunki.
Tuo toivon maa, sun matkasi päämäärä, Se hurskahitten kirkas koti on, Sen pyhistöön ei pääse kenkään väärä, Vaan yksin, mi on puhdas, saastaton. On saastaisuutta kyllä paljon sulla, Mut puhtaaksi jos haluat sa tulla, Sun puhdistavi Herran rakkaus.
II.
Katso ympär', ihmislapsi, Kaunis ompi maa min näät! Lehto nuori tuoksuu tuolla, Tääll' on kummut kukkapäät.
Kalvot tuhatjärviemme Sini-taivon kuvastaa, Parvet laululintujemme Avaruutta samoaa.