Jos sä kysyt, mistä kaikki Ompi tämä kauneus, Kukkakin jo vastaa, sulle: "Mun toi Herran rakkaus."
Tämä Herran rakkaus jalo Luonnonherraks sinut loi, Ihanamman maan kuin tämän Sulle asunnoksi soi.
Vaikka kiusaaja sun saatti Luojas tahdon rikontaan, Sua eksynyttä lasta Herran lempi holhos vaan;
Holhos, johti, kautta aikain Armollensa valmisti, Kunnes Isän lempiteot Kallein lahja kaunisti.
Lahja, jonka, maailmalle Pojassansa antoi Hän Harhaan käyneet johtaaksensa Lähtehille elämän.
Isän rakkauden tuli Pojassakin salamoi, Siksi rakkauden uhriks Verensä Hän vuotaa soi.
Kansan näki edessänsä Jumalasta luopuneen, Eksyneen päämäärästänsä, Perintönsä tuhlanneen.
Mutta tätä kansaa varten Laskeutui Hän taivaastaan, Sille laittaa seuraajansa Sovintoa saarnaamaan.
Rakkaudesta maailmahan Laittoi valtakuntansa, Jossa puhdistettu kansa Jälleen löytää Luojansa.