"Hyvää iltaa", sanoi hän hillitysti.
Falck tuli ja otti hänen kätensä. — "Tekö se olette!" sanoi hän hellästi.
"Olen", kuiskasi Gunvor ja meni avatun, leimuavan kamiinin ääreen.
Hän seisoi lämmitellen itseään.
"Minuakin paleltaa!" sanoi hän hymyillen ja sulki silmänsä hetkeksi.
Oli niin suloista seistä tässä ja kuvitella, että hän oli se vihdoinkin kotiutunut, jota ei enää milloinkaan paleltaisi, joka ei kärsisi nälkää eikä janoa!
"Sallikaa minun riisua päällysvaatteenne Ei näytä niin vieraalta silloin… minulle tulee niin hyvä täällä sisällä… niinkuin tulee olla! Kun istutte näin ilman päällysvaatteita, on kuin ette menisikään enää!"
Hän toi tuolin hänelle. Gunvor istuutui, ja hän istahti vastapäätä.
Gunvor kumartui hiukan häntä kohti. Hänen silmänsä loistivat hiljaisesti hehkuen.
"Täällä on niin herttaista!" sanoi hän hiljaa. Hän kumartui alas, käänsi turpeen palasia ja siirsihen hiukan taemmaksi, mihin valo lankesi himmeämmin.