He eivät kuitenkaan päässeet Utskäriin vielä, sillä virta kulki taas ulospäin ja sitä kestäisi muutamia tunteja. Tavattaisiin Anders Lehtoniemen luona.
Gunvor oli mennyt maitse. Hänen oli määrä mennä mökkeihin katsomaan sairaita.
Kun hän tuli sieltä ulos ja ehti niemelle, ei vene vielä ollut tullut.
Hän katsoi kelloansa. Kestäisi vielä tunnin, ennenkuin se pääsisi virran läpi.
Alkoi, hämärtää. Hän alkoi kävellä tietä myöten, mutta tunsi olevansa väsynyt ja istahti kivelle. Vastapäätä oli tuomarin talo. Hän näki, miten konttoriin ja arkihuoneeseen sytytettiin valo.
Hän nousi ja läheni. Hän näki Falckin seisovan sisällä selkä kamiinia vasten ja puistelevan itseään, ikäänkuin häntä paleltaisi, vaikka ilma oli tänä iltana lauhkea, miltei painostava, niinkuin rajusään edellä.
Hänellä ei näyttänyt olevan hyvä olla.
Tehden nopean päätöksen meni Gunvor pihalle ja portaita ylös. Ovi ei ollut suljettu. Hän kulki edelleen aina huoneen ovelle asti, koputti ja astui sisään.
Falck vetäytyi takaperin, ja väri pakeni hänen kasvoiltaan. Hän katsoi vaieten Gunvoriin.
Musta saali ympäröi hänen päätänsä, ja pehmeä, paksu tukka riippui hiukan otsalla. Silmiä ympäröi tummat varjot, jotka tekivät kasvojen lämpimän kalpeuden silmäänpistävämmäksi.