Juuri siinä kulkiessaan hän näki Gunnin, joka samassa heräsi.
Hän meni nopeasti ja laskeutui polvilleen tytön eteen. — "Etkö näe äitiäsi?" kysyi hän rukoillen. — "Minä en voi löytää häntä. Sano, voitko nähdä hänen seisovan tuolla… tuossa hän seisoi, tuossa!"…
Hän kumartui lapsen jalkojen ylitse.
"Anna minulle anteeksi! Jos sinä tulisit, en enää koskaan tekisi syntiä! Lupaan sinulle, en enää koskaan tee syntiä!"
Pikku Gunn nauroi ja veti jalkansa pois.
"Sen kyllä tiedän, sinähän olet tuomari."
Hän tahtoi alas. — "Saanko katsoa kaikkea tuota kaunista?"
Falck nousi nopeasti, avasi yhden kirjakaapeista ja otti kirjarivin takaa muutamia pulloja, riensi ikkunaan, avasi sen ja heitti ne ulos.
Pikku Gunn katseli häntä aluksi hämmästyneenä. Mutta sitten hän ihastui, löi kätensä yhteen ja nauroi.
"Oi, anna minun koettaa!" huudahti hän innokkaasti ja juoksi esiin.