Hän kääntyi ympäri ja kuunteli murheellisena. — "Minä odotan äitiä; se on vain Tobine. Kuuletko, miten hän laulaa?"
Hän nyökkäsi ja hyräili mukana loppusäettä lapsellisella kirkkaalla altollansa:
"Siis tärsiköön naisväki miesvätikin" — —
Hän keskeytti ja katsoi Falckiin. — " K!" oikaisi hän itsensä varmasti — "minä sanon enimmäkseen k nyt; sanotko sinäkin?"
Hän ryömi Falckin kirjoitustuolin luo ja kiipesi siihen ikäänkuin piiloutuakseen ja aloitti jälleen raittiisti ja keveästi kuin lintu:
"Siis kärsiköön naisväki miesväkikin, sitä parempi vain, kuta pikemmin, niin mereltä rauhan kerran saavat."
Falck oli mennyt ulos. Vähän myöhemmin pikku Gunn nukahti.
Tunnin kuluttua Falck tuli takaisin. Hän oli ollut Herössä. Useampia veneitä oli lähtenyt etsimään. Elina-rouva oli ollut mukana viimeisessä.
Ja Falck oli tullut kotiin metsän läpi. Kenties Gunvor olisi siellä. — —
Sitten hän sai päähänsä, että hän mahdollisesti olisi Lehdossa, jos ei vain kaikkein pahinta olisi tapahtunut. Ja hän oli kiiruhtanut takaisin ja hakenut koko talon. Hän haki siitä huoneesta, missä oli hänet viimeksi nähnyt, kulki kuin mielipuoli ja kurkisti tuolien ja uutimien taakse.