Silloin voidaan poistaa koko joukko siitä pahasta, jota maailma on täynnä. Alituinen pahanteko on vain huono tapa, pimeänpelkoinen heikkous. — —
Ja hän oli ollut oikein kiivas sanoessaan sen.
Falck tahtoi jatkaa hänen työtänsä. Hän tahtoi koettaa, voisiko hän opettaa yhdelle ainoallekaan ihmiselle, että kun hänen onnensa valepukuisena tulee hänen luokseen, ei hän tekisi niinkuin hän itse oli tehnyt: ei sulkisi siltä ovea — vaan tekisi kernaammin kuten Abraham, joka kutsui enkelit luoksensa.
Jos ihmiset voitaisiin totuttaa siihen, etteivät ajaisi onneansa ovelle, kun se tulee… kuten Jumala muinoin Abrahamin luo… jos joku voisi opettaa heitä näkemään ja kuulemaan hiukan paremmin — niin, silloin uskoi hänkin, että koko joukko pahaa voitaisiin poistaa. — —
Hän on perinyt hänen työnsä. Hän rakastaa sitä, samoin kuin kaikkea, minkä hän on perinyt Gunvorilta. Hän on perinyt hänen äitinsä ja hänen lapsensa. Hän ei milloinkaan ole ollut niin rikas. — — —
Pitkinä talvi-iltoina, kun Jäämeren myrskyt syleilevät taloa, on Herössä aivan tyyntä paksujen hirsien turvissa. Lavendeli ja kuivatut ruusut tuoksuvat. Elina-rouva istuu suorana, kuten ennen, tuolillansa. Hänen silmänsä ovat terävät ja valppaat.
Pitkän, kovan sohvan nurkassa istuu täti kauniisti poimutettu myssy valkoisessa päässänsä. Irmild on ylpeä siitä, ettei kellään ole tädin myssyjen vertaisia.
Hän istuu ja nyökkää lempeästi ja katselee neulomustansa, ja toisinaan tapahtuu, että hän nukahtaa hiukan, silloinkin kuin Falck lukee heille ääneen jotakin oikein hupaista.
Falck on heidän luonansa joka ainoa ilta, milloin hän ei ole matkoilla.
Hämärissä istuu pikku Gunn aina hänen polvillansa. Joskus Gunn ei sano mitään, vaan ottaa häntä ainoastaan kaulasta ja pusertaa häntä oikein lujasti ja katsoo häntä silmiin syvällä kirkkaalla lapsenkatseellaan. Hänellä on Gunvorin silmät.