"Älkää naurako", jatkoi tuomari ja pudisti päätänsä, vaikka hymy sopikin hänen mielestään niin hyvin Gunvorille. — "Teidän syntiluettelonne ei ole vielä lopussa! On joku, joka syyttää Teitä, ettette ole edes naisasianainen! Se on törkeää! sanoo rouva Schwane — hän oli täällä eilen. Naisasianainen, — sehän on kielelliseltä kannalta katsoen mitä naurettavin sana! Jos minä erittelisin sen, saisitte nähdä, miten kauniita johdannaisia siitä tulisi… mutta muutoin, kun oikein ajattelee asiaa, ei naisasia ole mitään muuta kuin miesasia — minkätähden ette tahdo olla miesasianainen?"
Gunvor istui ja järjesteli neiti Jönsin villalankakeriä. — "Teidän ei pidä puhua sellaista!" sanoi hän vähän kärsimättömästi. — "Mutta tarkoittakaapa sitä tahi älkää, olette oikeassa!" Hän katsoi ylös tarmokas piirre suunsa ympärillä.
"Onko totta, että kuulutte kamariherrattaren eetilliseen yhdistykseen?" kysyi Gunvor hymyillen pienen vaitiolon perästä.
Tuomari istui ja katsoi Gunvoriin vastaamatta mitään.
Tuota vakavaa suuta ei kaunistanut sellainen vakavuus. Minkälaiset kasvot Gunvorilla olikaan! Arkioloissa suljetut ja kulmikkaat, melkein läpäisemättömät — mutta hymy oli aurinko, joka sytytti elämää, kaikki ovet lensivät auki, nuo raskaat piirteet peitti kevät hienolla sulollaan, naisellisella hempeydellä, joka muistutti ruusujen uhkeutta. —
Hetken hiljaisuus syntyi taas.
Gunvor nojautui taaksepäin ja antoi katseittensa liukua ylt'ympäri. Hän ajatteli, että sopi niin hyvin, ettei liian paljon puhuttu näissä huoneissa. Sitäpaitsi tiesi hän, että tuomarin tapa oli puhua näin jaksoittain, väliajoin, joka ikäänkuin kutoi yhteyden eri aineiden välillä. Ja vielä — hän ei voinut selittää sitä itselleen, mutta paussit olivat kaikkein parhaita, antoivat niin miellyttävän tunteen hiljaisesta, suloisesta rauhasta ilman soraääniä — niin, se se oli ihmeellistä, hänestä he eivät milloinkaan tulleet niin hyvin toimeen kuin silloin, kuin he eivät puhelleet. Siinä oli sellaista rauhaa, ei mitään, jota ei olisi ymmärtänyt!
Hän istui suu puolihymyssä.
"Mitä Te nyt harrastatte?" kysyi tuomari taas äkillisellä tavallaan.
"Se, mihin ihmiset käyttävät aikansa, on itse asiassa sangen yhdentekevää", jatkoi hän; — "mikä on tärkeää, se saa mennä, niinkuin voi, sillä ei ole mitään merkitystä! On avattu kansainvälinen kilpailu uuden valtiovaakunan ehdotusta varten. 90 päivän kilpailuaika! Lähetetyt ehdotukset ja piirustukset asetetaan julkisesti näytteille. Ensimmäinen palkinto 30,000 frangia. Sitäkö Tekin harrastatte?"