Jonkun aikaa tädin kuoltua täytti Pikku-Gunn kuusitoista vuotta ja alkoi käydä rippikoulua rovasti Thymannin tykönä.
Pikku-isä oli ollut talven ajan kalastusretkellä, mutta oli palannut kotiin varhemmin kuin toiset. Hänen piti myöskin suorittaa rippikoulunsa. Hän oli lykännyt sen tavallista myöhempään. Se johtui siitä että hän tahtoi käydä Pikku-Gunnin kanssa yhdessä.
Hesekielistä oli tullut pitkä, solakka poika. Veneessä kävi hän jo täydestä miehestä. Nyt ei kukaan enää saanut kutsua häntä Pikku-isäksi — ei ainakaan kukaan muu kuin Janine.
Kun hän tuli kotiin ja näki Pikku-Gunnin, tuntui hän hänestä muuttuneen paljon. Hän oli kasvanut suuremmaksi ja käynyt hienoksi kuin mikäkin neiti.
Pikku-isää ilahdutti että hänkin puolestaan oli niin kookas ja voimakas ja kaunis — kuten ihmiset sanoivat hänen olevan; — Pikku-Gunnin takia se häntä ilahdutti.
Mutta eipä hänestä juuri näyttänyt siltä, että Gunn olisi sitä huomannutkaan. Oli aivan kuin Pikku-isä olisi tykkänään häipynyt hänen muististansa.
* * * * *
Muutkin olivat huomanneet, että Pikku-Gunn oli äänettömämpi ja suljetumpi kuin ennen.
Falck oli huolissaan hänestä. Ilmeisesti oli Tobinen juttu synkistyttänyt hänen mieltänsä, ja nyt tuli lisäksi suru tädin kuolemasta.
Tuomarin mielessä heräsivät jälleen entiset epäilykset, oliko Veran seura hänelle niin erikoisen sopivaa.