— Tosinhan on hyvä, lapseni, että tunnustat maailmassa olevan synnillisyyttä. Mutta Herran neuvot ovat tutkimattomat, — tuollaista ei sinun pidä kysyä.
— Kyllä, pappi, tahdon ymmärtää Jumalaa, sillä silloin voin paremmin uskoa.
Nyt rovasti heräsi täysin valveille.
— Lapsi, tule tänne, — synnintuntosi on sittenkin liian heikko. Oletko unohtanut, että järkesi on pimitetty? Oletko unohtanut mitä olet oppinut synnistä ja armosta?
Gunn pyrki kokoamaan ajatuksensa.
— Niin, mutta sinun täytyy sanoa, miksi on käynyt niin kauheaksi elää täällä maan päällä.
Rovasti joutui niin ihmeisiinsä, ettei ensi hetkenä tiennyt, mitä vastata. Kuulla tuollaista lapsen suusta! Ja totta puhuen ei hänestä ollut niinkään hullua täällä maailmassa.
Hän pani silmälasit nenälleen ja silmäili kiinteästi Pikku-Gunnia. — Ystäväni, sanoi hän ystävällisesti, — se, mistä sinun ennen kaikkea on huolehdittava, on että pidät järkesi kurissa. Mene kotiin ja ryhdy lukemaan Luteruksen pientä…
Gunn keskeytti hänet.
— Nyt luulen tietäväni mistä se johtuu. Ihmiset ovat liian huonoja, — eiväthän kristitytkään ole mitään kristittyjä — - Vasta silloin olemme kristittyjä, kun olemme hyviä!