Nyt kävi rovastin ääni ankaraksi.
— Voin huomata että sinä olet ollut Sionissa; sinuun on tarttunut maallikkosaarnaajien vaarallinen tuomitsemishalu, joka on minulle niin vastenmielinen.
Hän nousi ja laski kätensä hänen päähänsä.
— Se on rikkaruoho, joka on pidettävä loitolla Herran viinitarhan taimista, lapsellista matkimishalua, jota on vastustettava.
Hän taputti hänen tukkaansa. Gunn itki aivan hiljaa. Mutta rovasti huomasi hänen koettavan pidättää jotain, joka uhkasi tulvahtaa esiin.
Rovasti kävi miettiväiseksi. Hän ei voinut sietää kyyneleitä. Hän halusi lohduttaa Gunnia.
— Varmastikin on se vain lapsellista matkimishalua, josta on pyrittävä voitolle. Mene nyt kotiin, lapseni, ja koeta saada silmäsi auki havaitsemaan että ihminen on luonnostaan perinpohjin turmeltunut…
— Pappi, minä en usko että olen perinpohjin turmeltunut. Uskon että
Jeesus on veljeni.
Nyt kävi rovasti vakavasti asiaan käsiksi.
— Mutta Jumala paratkoon, lapseni, sinähän olet joutunut luterilaisen uskontunnustuksemme ulkopuolelle! Mene kotiin, sanon minä, ja usko puustavillisesti kaikki mitä olen sinulle opettanut. On niin äärettömän vaarallista kajota tuollaiseen; sinähän joudut pois autuudentieltä — —