Tämä oli varsin arveluttavaa. Lapsi oli ankaruudella taivutettava noudattamaan kirkon kuria.
Hän rykäisi ja alkoi jälleen puhua. Hän ei huomannut heti että
Pikku-Gunn oli lähtenyt tiehensä.
Sitten hän istuutui ja kirjoitti pitkän kirjeen Elin rouvalle.
* * * * *
Kun Pikku-Gunn jälleen tuli sillalle, seisoi Pikku-isä ottamassa vastaan venettä. Hän tarttui venenuoraan ja kiinnitti sen.
Hän loi nuhtelevan katseen Gunniin.
— Olisit voinut ottaa minut mukaan. Olisin soutanut sinua!
— Miksikä sitten? Minun oli parasta olla yksin.
Hän juoksi siltaportaita ylös. He jäivät seisomaan rinnakkain. Molemmat katsoivat taivaanrannalle päin, mistä nousi pieniä, harmaita pilvenlonkareita, jotka kasvoivat ja muodostuivat villaviksi palloiksi, vyöryivät pois ja liittyivät yhteen seinäksi, joka loittoni merelle päin.
— Se on jäämeren sumua, sanoi Pikku-isä. — Lämpömittari on laskenut monta astetta.