Täti ei huomannut mitään.
Aamulla nousi Pikku-Gunn varhain ja kiiruhti renkituvan luo.
Siellä tapasi hän Sörenin, joka kertoi että molemmat pelastuneet miehet makasivat siellä sisällä.
Hän oli juuri käynyt viemässä heille kahvia paloviinan kera. He voivat aivan hyvin, heidän ruumiinsa vain tuntui hiukan jäykältä, ja toinen oli hiukan hellä kupeestaan, veneestä saamastaan töytäyksestä.
Sörenin täytyi luvata Pikku-Gunnille ettei kertoisi mitään.
Mutta kun tuomari tuli, oli hän kuullut kaikki ja kertoi kuulemansa
Elin rouvalle.
Pikku-Gunn noudettiin sisään ja toimitettiin vuoteeseen. Hän vakuutti ettei ollut vähääkään sairas, mutta sinä päivänä ei kukaan välittänyt hänen puheestansa.
2.
Päivänmatkan päässä pohjoiseen Herön kartanosta, sisämaahan päin, sijaitsi Jarlsvikin vanha sukukartano. Siellä oli vuosisatoja asunut ylväs suku, joka oli samaa juurta kuin Herön suku ja oli ollut yhtä mahtava kuin sekin.
Entisajoilta kerrottiin vielä, että siellä oli ollut tynnörin täydet kultaa kellareissa, ja suvun jäsenistä oli toinen toisensa jälkeen ollut kuninkaan jaarli.