Hänestä kävi hankalaksi keskustella näiden ihmisten kanssa. Heillä oli runsas varasto seurustelukielen kohteliaisuuksia, joihin hän ei ollut perehtynyt.
Väliin, kun hänet väkisinkin sekoitettiin keskusteluun, voi hän muutamin yksinkertaisin sanoin lausua jotakin, joka toisiin vaikutti uutuuden koko voimalla.
Kreivitär ynnä muut nauroivat usein sille että hän niin vähän ymmärsi leikkiä. Yleensä oli kaikki, mitä hän sanoi, omansa huvittamaan tai hämmästyttämään.
Mutta verrattoman viehkeä hän oli, aina ja joka hetki.
Nyt oli hän ensi kerran joutunut kosketuksiin maailman kanssa, ja se oli tuottanut hänelle tuskaa.
Eräänä iltana oli seurusteluhuoneessa sievistellyssä muodossa lausuttu lukemattomia ilkeyksiä. Gunn oli istunut sitä kuunnellen. Alettiin muuan seuraleikki. Seurueen piti lausua arvosteluja heikommasta sukupuolesta.
Kreivitär kiersi huonetta, kooten noita viisauden lauselmia. Hymyillen lähestyi hän Gunnia.
— No, mitäs te sanotte heikommasta sukupuolesta?
Gunn katsoi häneen vakavasti. — En minä tiedä mitä se onkaan, — ei meillä tiedetä sellaisesta…
Kreivitär nauroi. — Olette aivan oikeassa, pieni ystäväni, puhetapamme ovat korjauksen tarpeessa. Se johtaa todellakin harhaan; toimittakaamme se pois maailmasta! Siis — heikompaa sukupuolta ei ole enää olemassa! Mitä tahdotte vielä sanoa?