* * * * *
Kreivi Holger oli kookas, sorea mies, jolla oli pienet, valkoiset kädet. Hän oli vaaleaverinen, ja hänen suurissa, himmeältä teräkseltä hohtavissa silmissään leikiskeli hienon ivallinen välke. Hänestä sanottiin että hänen hymyilynsä oli kauniimpi kuin ainoankaan miehen. Täsmällisen sirouden ohella ilmeni hänen olennossaan vieno vivahdus elostelusta. Tämän sanottiin tekevän hänet vain sen vaarallisemmaksi.
Ei kukaan uskonut hänen vakuutuksiansa että hän, kuten Byron sanoo, oli leikkinyt leikkinsä loppuun. Sanottiin että hän voisi voittaa minkä naisen tahansa, että kaikki äidit katsoivat häntä mielenkiintoiseksi olennoksi ja että nuoret tytöt ajattelivat enemmän häntä kuin ketään muuta.
Jokunen ehkä oli huomannut, kuinka kova noiden sinisten silmien ilme voi olla.
Mutta se hälveni hänen kuullessaan musiikkia. Ja häntä liikuttivat aina eniten tunteellisimmat sävelmät. Silloin hän voi istua kyynelsilmin.
* * * * *
Hotellissa oli herättänyt jonkunverran hämmästystä se välinpitämättömyys, millä Falck ja hänen nuori kasvatustyttärensä käsittelivät seuratapoja koskevia erinäisiä kysymyksiä.
Kreivitärtä ei miellyttänyt ivallinen tapa, millä Falck arvosteli tällaisia asioita. Oli mahdoton saada hänet luopumaan käsityksestä, että moni seuraelämän ilmiöistä oli jäte sivistyskannasta, jonka jo olisi pitänyt kuulua kaukaiseen entisyyteen.
Hotellissa asui vanha kuningas ja vähän kauempana nuori kuningas kuningattarinensa.
Ei ollut mahdollista taivuttaa Falckia tai edes hänen nuorta hoidokkiaankaan pitämään heitä sen merkillisempinä kuin muitakaan ihmisiä. Nuori tyttökin tervehti heitä aivan samaan tapaan kuin jokaista muuta.