Tuo tapahtuma oli ollut kreivittärelle suuri yllätys. Hän ei ollut aavistanut mitään, ja eihän täällä tunnettu Gunnin sukujuurta. Mutta lähemmin asiaa punnittuaan hän piti sen hyvänänsä ja oli lopuksi aivan ihastuksissaankin. Epäilemättä siitä oli koituva Holgerille pelkkää hyvää. Viime vuosina oli äiti ollut huolissaan hänestä — hän oli joutunut ikäviin suhteisiin. Nyt tuo puhdassydäminen nuori tyttö vapauttaisi hänet niistä, lahjoittaisi kenties äidille takaisin hänen muinoisen kunnon Holgerinsa.
Että liitto ehkä ei olisi onneksi pikku Gunnille, se ei hetkeksikään pälkähtänyt hänen päähänsä. Hän oli huolestunut äiti. Hän mietti vain mikä olisi parasta Holgerille.
Tuomarille oli asia hyvin suuri yllätys.
Hän ei ollut koskaan ajatellut sellaista mahdollisuutta. Holger ei ollut miellyttänyt häntä. Hänen tarkka katseensa oli tunkenut tuon nuoren miehen sisimpään — ja nuori mies ei ollut vastannut hänen vaatimuksiansa.
Hän kutsui Gunnin luoksensa, mutta ei voinut sanoa hänelle mitään. Hän meni tyttösen luo, laski kätensä hänen leukansa alle ja katsoi hänen kasvoihinsa. Silloin käsitti hän, ettei ollut tehtävissä mitään.
Mutta vaikea hänen oli kuvailla mielessänsä, että Gunn tulisi koskaan pois Herön kartanosta. Se seikka antoi kyllä Gunnillekin paljon ajattelemisen aihetta, sillä käsittämättömältä se hänestäkin tuntui.
Mutta eihän hän yleensä voinut ollenkaan kiinnittää ajatuksiansa siihen eikä tähän. Jättäen kaikki taaksensa, hän liiti onnen maille. Haavesiivet kantoivat hänet sinne.
19.
Oli kulunut muutamia viikkoja. Falck oli osapuilleen suunnitellut kotimatkan. Mutta oli sovittu että hän ja Gunn seuraisivat kreivitärtä ja Holgeria heidän maatilallensa ja viipyisivät siellä jonkun aikaa.
Kreivitär alkoi puhua häistä, Falck vastasi kartellen. Hänestä tuntui koko asia aivan mahdottomalta.