Falck liikuskeli hiljaa puuhaillen huoneessa. Hän laittoi heidän tavaransa kokoon matkaa varten.
* * * * *
Illalla he läksivät, ja kreivitär myöskin; Holger oli lähtenyt jo edeltä. Lähtö vaikutti siltä kuin he sopimuksensa mukaisesti olisivat matkustaneet yhdessä. Siten päästiin herättämästä huomiota.
Kreivitär matkusti heidän kanssaan yhtä matkaa Genovaan, mistä heidän piti jatkaa vesitse Le Havreen.
Falck halusi matkustaa meritse, Gunninkin tähden. Hän oli valinnut lastilaivan, että he saisivat olla rauhassa. Täällä voi Gunn istua kaiken päivää yksin tai liikuskella mielensä mukaan. Falck oli katsovinaan mitä luonnollisimmaksi asiaksi, että he tuskin vaihtoivat sanaakaan keskenänsä. Itse hän puuhaili ilmatieteellisissä tutkimuksissa. Hän oli saanut käsiinsä malaijilaisen leijan, jolla hän huvittelihe aikansa kuluksi… taikka hän lueksi muuatta englantilaista meteorologista teosta.
Väliin hän nyökkäsi Gunnille ja hymyili.
Muutama päivä merellä, suojassa tarkkaavilta katseilta — sen hän tiesi olevan parasta Gunnille. Laivakin varoi pitämästä kiirettä, ikäänkuin se olisi ollut asioista selvillä. Ja sää oli tyyni ja miellyttävä. Yksin Espanjan merikin — joka on niin huonossa maineessa — osoittautui suopeaksi. Laineet vain leikiskelivät hiljaa kaiken päivää laivan laiteitten ympärillä.
Mutta kun Gunn kuljeskeli noina yksinäisinä päivinä laivan kannella tai lepäsi öisin valveilla hytissänsä, silloin pysyivät hänen ajatuksensa alati tarrautuneina kiinni entisyyteen — — — ja oli kuin kaikki olisi palannut jälleen vanhemman, ymmärtäväisemmän ihmisen elettäväksi… ihmisen, joka tarkkasi kaikkea toisin silmin, kuin mitkä hänellä oli ollut käytettävinänsä aikaisemmin.
Mutta eräänä iltana, kun hän kulki edestakaisin, olivat ajatukset hänen huomaamattansa kääntyneet kotia kohden… viivähtäneet muinaisissa muistoissa, kiintyneet aikoihin, jolloin hän oli onnellinen, onnen täyteläisintä runsautta vielä tuntematta.
Silloin muisteli hän myös Hesekieliä. Hänestä oli, kuin tarjoaisi tuo ajatus hänelle tukea.