Mutta kerran tapahtui, että taloon tuli vieraita naisia.
Siellä pidettiin upeat pidot ja tanssittiinkin, vaikka suruvuosi ei vielä ollut kulunut loppuun.
Sinä yönä paloi vanha talo poroksi perustuksiansa myöten. Nipin napin ehtivät ihmiset pelastautua. Hesekieliä ei kukaan ollut muistanut, kun nyt Sissel muori ei enää ollut siellä.
Poikanen oli maannut yksin äitinsä entisessä huoneessa.
Hän oli herännyt valohohteeseen ja meluun, mutta ei ollut oikein ymmärtänyt mitä talossa tapahtui. Kumminkin ajatteli hän että olisi parasta laittautua sieltä tiehensä. Hän päätti piiloutua varsan luokse talliin.
Hän oli täysissä pukimissa. Se ei ollut mitään harvinaista nykyisin, kun ei ollut ketään, joka olisi pitänyt hänestä huolta.
Hän otti mukaansa mitä hänellä oli piirongissa, sekä äitinsä kellon, jonka hän oli saanut omaksensa. Niin hiipi hän talosta ulos.
Isä hämmästyi nähdessään hänet seuraavana aamuna. Hän ei ollut voinut otaksua muuta kuin että poika oli menehtynyt liekkeihin.
Tuon päivän jälkeen saivat he asua renkituvassa. Thorer Branten omaisuudesta ei ollut enää paljon jäljellä. Puuttui varoja uuden talon rakentamiseen.
Nyt oli Jarlsvik käynyt vieläkin soveltumattomammaksi oleskelupaikaksi lapselle.