Mutta Hesekiel! Hänen sydämensä lämpeni. Hesekiel oli ihana! Hän oli kuullut, millainen hän oli. Hesekiel oli hoitanut uskollisesti sen, mitä luonto oli hänelle suonut. Eihän hän enää kelvannut edes hänen pikku sisareksensa…
Kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiansa.
Falck nousi levotonna paikaltansa, mutta ei tullut hänen luoksensa.
Silloin meni Gunn hänen tykönsä ja hiveli hänen poskeansa.
— Sinun ei tarvitse nähdä sitä enää toiste! sanoi hän tarmokkaasti.
Ja hehän olivat matkalla Pariisiin. Lomaa oli jäljellä vielä muutama viikko, ja ne piti käytettämän!
Gunn katsoi Falckiin hymyily huulillaan.
V
20.
Samana kesänä, jolloin Pikku-Gunn matkusti kaupunkiin, oli Hesekiel nuorukainen käynyt kaupungissa suorittamassa keskikoulututkinnon. Puhuttiin paljon siitä, kuinka Indvikenin koulun opettajalla oli ollut kunniaa oppilaastansa.