Ihmiset arvelivat että hänkin aikoi opettajaksi, mutta Thorkelin mielestä hän oli liiaksi kunnon mies jäädäksensä maakamaralle.
Samaa mieltä oli myöskin Hesekiel itse. Hän oli ollut jo useina vuosina mukana kalastusretkillä, niin että hän jo kävi täydestä miehestä vesillä.
Tutkintonsa oli hän suorittanut etupäässä Pikku-Gunnin tähden. Hänet oli vallannut kiihkeä halu olla etevin kaikista Herön seutuvilla ja pakottaa Gunnkin huomaamaan se.
Hän oli ajatellut, että kun hän suorittaisi tuon tutkinnon, niin se jo riittäisi todisteeksi — — —
Mutta kun hän palasi kotiin oivine todistuksineen, oli Pikku-Gunnilla niin paljon muuta ajateltavaa, ettei hän kiinnittänyt huomiota koko asiaan.
Hesekiel mietiskeli tarkemmin asiaa. Varmaankin oli tarpeen lisää sitä lajia.
Mutta ensin hänen täytyi kalastaa ja ansaita rahaa.
Hän vietti sen kesän vesillä. Jonkun ajan kuluttua Pikku-Gunnin lähdöstä hän liittyi erääseen Elin rouvan nuottakunnista. He aikoivat silliä pyydystämään ulommaisista kalastuspaikoista pohjoiseen.
Thorkel vanhus kuului samaan nuottakuntaan. Juuri kun he aamulla olivat ehtineet vesille, puhkesi myrsky, ja vasta silloin hän oikein huomasi, millainen mies pikku Hesekielistä oli tullut. Oli todellinen nautinto tarkata hänen jäntevyyttään ja ketteryyttään. Kun hän iski kouransa airoihin, silloin kävi ryske… Ja kun hän piti peräsintä kädessään, silloin oltiin hyvässä turvassa.
Silloin käsitti Thorkel, että hän oli jättänyt sureksimiset siksensä. Laineiden leikki huvitti häntä, hän lauloi maininkien kohahdellessa, hänen katseensa tunki ryöppyilevän vaahdon halki.