Eikä vanhempia ollut miellyttänyt tuo, että hän käyskenteli heidän joukossansa kuin mikäkin päämies, eivätkä he halunneet kokea hänen etevämmyyttään, sillä poikahan hän vielä oli eikä muuta.
Mutta sitten, seuraavina talvina, muuttuivat asiat. Sekä nuorukaisia että vanhoja, täysikasvuisia miehiä alkoi hävettää olla mukana juopottelemassa ja raa'oissa korttiseuroissa. Ei ollut hauskaa tuntea noiden pienten, vaaleansinisten silmien tuikeata katsetta; heistä oli miellyttävämpää, jos ne suuntautuivat heihin lempeinä.
Ja kun he sitten oleskelivat yhdessä kuukausimääriä, muovaili hän heidän käsitteensä uudelleen, heidän sitä oikein huomaamattaankaan. Oli ihmeellistä kuinka hän voi saada mielet käännetyiksi siitä, mikä on vähäpätöistä ja rumaa, ja saattaa kaikki kuuntelemaan meren mahtavaa, raikasta ääntä, joka puhdistaa sydämet.
Viimeisenä talvena, jolloin hän oli ollut mukana kalastamassa, oli kaikkien täytynyt huomata, että siinä nuottakunnassa, mihin hän kuului, ja niillä säilytyspaikoilla, missä hän liikuskeli, oli seurustelun sävy muuttunut.
Huomaamattansa olivat kalastajat alkaneet harrastaa toisia asioita kuin ennen.
Maalla oleskeltaessa kokoontuivat nuoret — ja pian vanhatkin — hänen ympärillensä.
Oli näet niin ihmeellistä, että niin nuori kuin hän vielä olikin, oli hänellä aina jotakin erikoista sanottavaa, jotain, jota he hänen mielestänsä ajattelivat liian vähän.
He katsoivat olevansa meren valtiaita, mutta kovaksi onneksi oli heidän herruutensa varsin vähissä, ja se maksoi monen kalastajan hengen.
Hesekiel kiinnitti heidän huomionsa samaan seikkaan, josta tuomarikin jo oli puhunut heille — mutta täällä meren aavojen ulappojen ääressä ja kalastajan suussa saivat sanat aivan toisen tehon.
Kalastajat alkoivat nyt itsekin ottaa nuo asiat puheiksi.