Enemmän yhteistoimintaa, paremmat alukset ja varusteet, laajemmat kalastusalueet — nuo seikat eivät enää tuntuneet turhilta puheilta, vaan niitä harkittiin vakavasti. Nuorukaiset alkoivat puhua moottoreista ja höyrylaivoista, vanhat ja varovat umpipursista ja rekien ottamisesta mukaan matkoille.
Jotain jäi aina mieleen siitä, mitä Hesekiel puhui. Hän kylvi ajatuksia. Ne lankesivat hyvään maahan ja versoivat esiin.
Muutamat päättivät heti hankkia itselleen uudet langat. Jotkut päättivät ryhtyä kilpailemaan hollantilaisten ja saksalaisten selkärihmakalastajain kanssa, toiset olivat kiukuissaan siitä, että heidän oiva sillinsä valmistettiin niin huonosti, että se joutui vasta viimeiseksi kauppamarkkinoille ja siitä maksettiin huonoin hinta.
Oli lukemattomia asioita, joista Hesekiel tänä talvena keskusteli heidän kanssaan. Aluksi he olivat ihmeissään siitä että hänen sanoissansa oli sellainen voima. Mutta asia selveni heille, kun he muistivat että hän polveutui mahtavasta Jarlsvikin suvusta. Hänellä oli veressään käskijän tarmoa ja pyrkimys mitä suurimpiin saavutuksiin.
Eräänä iltana, kun joukko kuulijoita oli kokoontunut hänen ympärilleen, alkoi hän puhua kalastajien olosuhteista. Häntä harmitti, ettei heillä monin paikoin ollut eikä tulisi olemaankaan edes jalansijaa maata, vaan olivat he pakotetut rakentamaan talonsa toisen maalle. Se oli liian kovaa. Se oli kohtuutonta. Se maa, jota he auttavat vaurastumaan, ajaa heidät vesille — vasta siellä he ovat kotonansa, herroina omalla maallaan.
Hän tahtoi, että kaikki kalastajat liittyisivät yhteen. Sillä muutos oli saatava aikaan. Heidän ei pitänyt olla kodittomia omassa maassaan, heidän piti vaatia itselleen oikeus omistaa palsta sitä maata, jota he auttoivat edistymään — —
Ainoa, jonka hän tiesi antavan kalastajille omaa maata viljeltäväksi, oli Herön Elin rouva — — —
Hän oli puhunut kasvonsa kalpeiksi, hänen äänensä oli muuttunut, hänen katseensa tuikean tarmokas.
Vasta silloin ymmärsivät monet kalastajista, että heidän olonsa voi tulla paremmaksi.
Hän sai sinä talvena tilaisuutta puhua heidän kanssaan monenmoisista asioista. Ja ihmeellistä oli kuulla hänen puhuvan, niin rohkeasti hän puhui. He kuulivat kuin satuja siitä, kuinka heidän tulisi viljellä maata ja merta, ja metsää pitäisi heidän myöskin istuttaa. Rahkasoita risteilevät juuret olivat antaneet hänelle ajattelemisen aihetta. Hän vaelsi nyt haaveitten ja tulevaisuuden näkyjen huumaamana ja näki metsän edenneenä aina meren ulapoille saakka.